KASKINAURIS, ENON KANTA

Tilalla on ylläpidetty kaskinauriin Enon kantaa 1980-luvun alusta lähtien.

KASKINAURIS HYÖDYKSI JA HUVIKSI ENON KANNALLA®!

Tilalla on Eviran kanssa alkuperäiskasvin ylläpitosopimus kaskinauriin Enon kannasta. Kaskinauriin Enon kantaa on ylläpidetty ja vaalittu jo 1980-luvun alusta lähtien. Kaskinauriin ENON KANTA® on rekisteröity tavaramerkki.

Kaskinauriin siemeniä voit tilata suoraan tilalta vähintään 5 gramman erissä á 2 euroa. Myös suurempia erä on saatavissa.

Tila on yhteistyössä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa elvyttänyt kaskinaurisperinnettä Kolin kansallispuiston vuotuisessa hoitotyössä.

KASKIVILJELYN TAUSTAA

Kaskiviljelytavan määräsivät maapohja ja metsä, jotka synnyttivät eri kaskilajeja. Kaskeamistekniikka oli Pielisen Karjalassa kehittynyt täydelliseksi jo 1600-luvulla. Koska maat olivat yhteisomistuksessa kasken sai vallata merkitsemällä reunapuut rastinnaisilla ja puumerkeillä. Yleisen tavan mukaan piti kaskeamistyöt aloittaa vallatuilla alueilla kolmen vuoden kuluessa.

​

Kaskiviljely oli metsänkäyttömuoto, jossa metsän arvo oli suurin poltettuna. Kaskenpolttoa kuitenkin rajoitettiin vuosien 1647 ja 1664 metsäasetuksilla ja 1700-luvulla kaskeaminen oli jo jyrkästi ajan henkeä vastaan, koska metsää haluttiin säästää teollisuuden raaka-aineeksi ja lauta-aineiksi sahoille. Isojako 1800-luvun alkukymmenillä hillitsi yhteismetsien polttoa.

Uudismaan raivauksessa kaskeaminen piti vielä kauan puolensa, koska "tuli on väkevin maanraivaaja". Niin kauan kuin metsäpuun arvo oli vähäinen oli sen parhainta käyttöä tuhkaksi polttaminen, koska kaskialueelta saatiin syömäviljaa ja laidunta ja viljelysmaatakin. Ohra, ruis ja nauris olivat perinteiset kaskiviljelykasvit.

Kaskiviljelymenetelmät
Kaskiviljelyn perustekniikka on puuston poltto ja viljelykasvien viljely poltossa muodostuneessa tuhkakerroksessa. Poltto aiheuttaa kemiallisia ja biologisia muutoksia, jolloin huomattava osa maaperän pintakerroksesta ja poltettavan puuaineksen ravinteista muuttuu kasveille käyttökelpoiseen muotoon.

Kaskiviljely jaotellaan poltettavan puuston perusteella kahteen pääryhmään: huuhtaviljelyyn ja lehtimetsä- eli kiertokaskiviljelyyn.

Huuhtakaski
Huuhtakaski on pääasiassa luonnontilaisten kuusikoiden kaskeamismenetelmä. Huuhtaa tunnetaan kolmea eri tyyppiä:
1) Yhden polton ja yhden sadon huuhtatyypissä kaadettua raiviota kuivattiin vuosi tai kaksi, jonka jälkeen se poltettiin. Vilja kylvettiin polton jälkeen ilman alueen raivausta tai siivousta suoraan palon jättämään ryteikköön. Siementä ei myöskään mullattu.
2) Kahden polton ja yhden sadon huuhtatyypissä kaski poltettiin kahteen kertaan. Ensimmäinen poltto tapahtui kaadon jälkeen toisen vuoden keväällä tai kevätkesällä. Vuoden kuluttua alue poltettiin toiseen kertaan, jolloin paloi huomattava osa ensimmäisessä poltossa palamatta jääneestä puuaineksesta. Vuoden taukoa polttojen välillä on selitetty, että tuhkassa oleva voima ehtii imeytyä maahan. Kylvö suoritettiin toisen polton jälkeen ja siemen on voitu jopa mullata.
3) Kahden polton ja kahden sadon huuhtatyypissä on ensimmäiseen satoon asti sama menetelmä kuin ensimmäisessä huuhtatyypissä. Ensimäisen sadon korjuun jälkeen huuhta raivattiin ja seuraavana kesänä se poltettiin toiseen kertaan. Toisen polton jälkeen kylvettiin alueelle toinen vilja.
Huuhtakasket tehtiin yleensä kauas asumuksista ns. ei kenenkään maalle. Poltto huuhtakaskessa on tapahtunut ylipalona. Ylipalo vastaa polttotekniikaltaan nykyistä metsän uudistuksessa käytettyä kulotusta. Viertämistä eli palavien puiden vierittämistä pitkin poltettavaa aluetta ei ylipalossa tehty. Huuhtakoukulla on voitu siirrellä palavia puita roviolle, jolloin ne ovat palaneet paremmin. Viljelykasvina huuhdassa on ollut poikkeuksetta ruis.

LEHTIMETSÄKASKET

Lehtimetsäkasket tehtiin pääasiassa lehtimetsiin, joissa kasvoi nuoria tai keski-ikäisiä koivikoita tai lepikoita. Lehtimetsäkasket edustavat vanhinta kaskiviljelytekniikkaa Suomessa.
Lehtimetsäkasket jaetaan kahteen päätyyppiin:
1) Tavallisessa kaskessa puut kaadettiin polttoa edeltävänä kesänä. Kaski kuivattiin oksineen, mutta karsittiin eli kirvestettiin ennen polttoa. Kasken polttoajankohta vaihteli riippuen siitä kylvettiinkö kaskeen kevät- vai syysvilja. Tavallisesta kaskesta otettiin yleensä 2 - 8 satoa.
Mikäli kaskialue ei palanut kauttaaltaan ja riittävää määrää tuhkaa ei saatu viljelyyn, turvauduttiin viertämiseen. Hyvässä kaskimaassa selvittiin paikalla olevilla paksummilla rungoilla, mutta usein jouduttiin paikalle tuomaan viertopuita, seuna- eli sienatukkeja.
2) Rieskamaa- eli tuoremaakaski tehtiin kuitenkin nuoreen metsään, puolikasvuiseen "viidakkoon". Rieskamaa poltettiin saman vuonna kuin se kaadettiin ja poltto vaati aina muualta tuotuja viertopuita sekä viertämistä. Rieskamaasta otettiin yleensä vain kaksi satoa ja viljelykasvina oli nauris. Nauriin myöhäinen kylvöaika mahdollisti pidemmän kasken kuivumisajan ennen polttoa.
Edellä mainittujen menetelmien lisäksi oli erityisesti Pohjois-Karjalassa käytössä ns. pykälikkömaamenetelmä. Menetelmässä männikkö pykälöitiin eli puiden jälsikerros hakattiin poikki. Toimenpiteen seurauksena puusto kuivui pystyyn ja entisen metsän alle saatiin kohoamaan lehtipuusto. Syntynyt lehtimetsä kaskettiin ja viljeltiin edellä mainituilla kaskeamismenetelmillä.
(Tekstilähde: Pasi Airaksisen muistio 28.5.1997, Metsäntutkimuslaitos, Joensuun tutkimusasema.)

Ruokavihjeitä kaskinauriista
Nauris - terveyden juuri
Kaalin ja muiden vihreiden vihannesten rinnalle kuuluu nauris. Tuski monikaan uskoo, että nauris on kaalin sukulaiskasvi, mitä se kyllä on ja siten se myös on lukuisien syöpätutkijoiden mielenkiinnon kohteena. Nauriin sukulaisuus kaalien kanssa on selvää, mutta sen maku ja C-vitamiinipitoisuus muistuttavat perunaa. Nauriissa on tosin vähemmän kaloreita kuin perunassa, noin 240 litraa kohti. Mikäli sinun on tarkoin laskettava jokainen saamasi natriummilligramma niin syö perunaa, sillä nauriissa on natriumia enemmän kuin useimmissa muissa kasveissa, noin 80 milligrammaa 2 ½ desilitran annoksessa.

Kaupassa: Parhaat nauriit eivät ole läpimitaltaan yli 5 cm ja niiden tulee olla pyöreitä ja kiinteitä. Väri saa vaihdella kermanvalkeasta violettiin. Aivan tuoreet nauriit myydään naatteineen. Älä osta jos naatit ovat lakastuneet ja nuutuneet.

Vihjeitä keittiöön

Irroita naatit ja säilytä nauriit tiiviissä muovipussissa jääkaapissa. Ne säilyvät noin viikon. Mikäli nauriit ovat nuoria ja rapeita, niitä ei tarvitse kuoria ennen kypsentämistä.
Kun kypsennät nauriit mikroaaltouunissa, leikkaa noin ½ kg nauriita reilun senttimetrin paksuiksi lohkoiksi. Aseta lohkot halkaisijaltaan noin 20 cm suuruiseen laakeaan lasivuokaan ja ripottele päälle noin 2 rkl vettä tai lientä. Peitä vuoka ilmaa läpäisevällä kelmulla tai kuvulla ja kypsennä täydellä teholla kunnes nauriit ovat pehmeitä, noin 4 minuuttia. Anna nauriiden jälkikypsyä toiset 4 minuuttia ennen tarjoilua.
Nauriita voi kypsentää kaikilla ruuanvalmistusmenetelmillä. Ne ovat hyviä paistettuina, höyryssä kypsennettyinä, muhennettuina ja rasvassa haudutettuina. Tässä muutama maukas vihje:
* Kypsennä nauriit höyryssä ja soseuta. Sekoita soseeseen hieman persiljaa ja tilliä ja tarjoa lämpimänä pariloidun tai paistetun lihan kanssa.
* Leikkaa nauriit kuutioiksi ja lisää keittoihin.
* Pane paistin vierelle kysymään nauriita tavanomaisten porkkanoiden ja perunoiden asemasta. Mausta muutamalla laakerinlehdellä.

Kuorrutetut nauriit:
½ kg nauriita kuorittuina ja viipaloituina
½ dl maitoa
1 muna
1 tl tilliä hienonnettuna
1 salottisipuli hienonnettuna
½ dl parmesaanijuustoa raasteena

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Öljyä kevyesti halkaisijaltaan noin 20 cm vuoka. Asettele naurisviipaleet vuokaan. Vatkaa kulhossa maito, muna, tilli ja sipuli ja kaada seos nauriiden päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste ja paista kunnes munamaito on hyytynyt ja vuuan pinta on kullanruskea eli noin 50 minuuttia. Tarjoa lämpimänä paistetun sianlihan tai muun lihan lisäkkeenä.

​